Rakas Hupi đ€đŸ
LĂ€hdit tĂ€hdeksi taivaalle lokakuussa.âš
Suru on yhĂ€ valtava – ja ikĂ€vĂ€ lĂ€snĂ€ joka pĂ€ivĂ€.
Hupsukka oli pieni suuri mies, yhden ihmisen koira.đ¶đ«
Mun varjo, mukana kaikessa ja kaikkialla.
Hupi antoi nimensÀ monelle.
Vuokatin aikoinani mietin kuumeisesti nimeÀ lastentalolle, jota rinneyhtiössÀ rakensimme. Istuin työhuoneessaani, Hupi sylissÀni. Aloin olla jo epÀtoivoinen nimen suhteen, kunnes Hupia rapsuttaessani se pamahti mieleeni: Hupila! Ja siitÀ se ajatus sitten lÀhti, lastenrinne nimettiin Hupikukkulaksi ja siellÀ oleva katettu mattohissi Hupitunneliksi.
TornimĂ€en ankkurin varteen hypĂ€tessĂ€ni olin taas nimeĂ€ vailla, tĂ€llĂ€ kertaa yritykselleni. Monenlaisia, huonompia ja parempia vaihtoehtoja pyörittelin, kunnes jĂ€lleen Hupia rapsutellessani lamppuni syttyiđĄ HupiSki Oy -tietenkin! Paitsi, ettĂ€ nimessĂ€ on ÀÀnetön yhtiökumppanini Hupi, sanana hupi kuvastaa iloa ja hauskuutta, ja siitĂ€hĂ€n laskettelussa on kyse ja sitĂ€ haluan asiakkailleni tarjota.
Hupin tarina jatkuu, ja hÀn kulkee edelleen aina mukanani.
Paitsi sydĂ€messĂ€ni, myös TornimĂ€ellĂ€ đ©·đŸâš
Kiitos kaikesta, Hupsukkani. đ€

